Maanantaina ja tiistaina valmennuksen alla olleet "pakkovapaat" piti eilen keskiviikkona korvata maneesikeikalla. Käytiinkin Takkulassa, jonka vanhan maneesin pohja on juuri uusittu ja se oli todella pehmeä. Koska tuntui, että hevonen liikkui juoksuhiekassa, en viitsinyt kovin rankasti ratsastaa, lähinnä kävin askellajit läpi, niin että Dee oli suurinpirtein kuulolla kaikissa. Vähän mietitytti, että miltäköhän mahtaa valmennuksessa tuntua, kun on ollut niin kevyellä viime ajat, mutta eipä tuo niin kovasti näyttänyt vaikuttaneen.
Valmennuksen alle veryttelin hiukan tavanomaiseen tapaan itsenäisesti, niin että puolituntisen alkaessa päästiin suoraan työskentelemään. Aluksi ratsastettiin hiukan eteen alas, T (=valmentaja) neuvoi ratsastamaan todella alas, pehmeäksi ja rennoksi, tätä pitää tehdä myös kotona välillä, jotta selkä todella nousee ja koko ylälinja venyy riittävästi. Oikeaoppisessa eteen alas-ratsastuksessa koko kaulan pitää olla alempana kuin säkä, tässä kohtaa on siis välillä myös hyvä kysyä vaikka kanssa ratsastajalta, että koska kaula todella on riittävän alhaalla. Miten siihen sitten päästiin? Teimme harjoituksen pääty-ympyrällä siten, että ympyrään ajatellaan neljä "pistettä", joihin hevonen tulee sisäpohkeen avulla ratsastaa, oma istunta on hyvin kevyt (jos on harjoitusistunnassa) jopa vähän eteenpäin nojaava. Kevyt asetus ympyrän suuntaan ja kun hevonen myötää asetukseen, pitää itse myödätä ja ajatella ohjat ikäänkuin tikuiksi, joilla kaulaa voi "työntää" alemmas, tuntuma kuitenkin säilyttäen. Koko ajan hevosen tulee tietysti säilyttää hyvä tahti ravissa, ei saa jäädä pohkeen taakse. Ulko-ohjastakin voi aina väliin myödätä, vaikka siinä kevyt tuki onkin hyvä säilyttää. Jos pää nousee ja selkä sitä myöden laskee, tehdään uusi asetus, samoin jos muutoinkin halutaan kaula ja pää vielä enemmän alas. Teimme sama venytyksen vielä molempiin suuntiin myös laukassa.
Sen jälkeen, kun heppa oli rento ja venytetty, aloimme pikkuhiljaa nostamaan muotoa ylemmäs. Tehtävien myötä kokoaminen tapahtui kuin itsestään, aloitimme avotaivutuksella ravissa uralla. Tässä mulla on vähän taas opeteltavaa, kun olen aina tottunut istumaan taivutuksissa hevosen keskelle, vaikka mulle on useampikin valmentaja sanonut, että pitäisi päästä enemmän taivutuksen sisälle. T:n vinkki tähän oli, että pitkällä sivulla avossa ajattelee oman navan kohti lyhyen sivun keskustaa (tosi vaikeaa, kun kroppa ei tottele ;) ) Väliin tehtiin myös voltteja ja muutamia sulkutaivutuksia diagonaalilla. Koskaan en ole ollut mikään sulkutaivutuksen suuri ystävä, mutta pikkuhiljaa olen oppinut niistäkin tykkäämään, vasemmalle kyllä tuottaa suuria vaikeuksia edelleen... Voi kun jostain saisi nopeammat jalat, itselleen! Tiedättekö sen tunteen, kun aivot lähettää jalkoihin käskyn, mutta kaikki tapahtuu kuin hidastetussa filmissä? Juuri siltä musta usein tuntuu, kun hevonen hidastuu ja pitäisi itse nopeuttaa sitä jalalla, mutta kun ei niin ei. Huoh... Ja tämä hidastuminen siis usein tapahtuu juuri siinä sulussa, varmaan jään jotenkin puristamaan, kun pitää tehdä niin monta asiaa yhtäaikaa.
Lopussa mentiin vielä samoja avoja myös laukassa. Ja sitten ympyrällä pieniä pätkiä kokoamista laukassa, tai oikeastaan askeleen lyhentämistä. Dee jää laukassa mielellään keikkumaan (tästä olen varmaan aiemmissakin kirjoituksissa maininnut), joten sen kanssa kokoamisessa pitää olla tosi tarkka, ettei tule samalla hitaaksi. Mutta koska se nykyään on niin paljon parempi kaikenkaikkiaan, niin saatiin muutama tosi hyvä pätkä. Eli tehtiin tosiaan vaan pari-kolme askelta lyhentämistä ja sitten taas ratsastettiin laukkaa ulos. Viimeisenä vielä pari vaihtoa, diagonaalilla pohkeenväistö laukassa ja uralle tullessa vaihto. Vasemmasta oikeaan tuli heti ekalla puhdas vaihto, mutta oikeasta vasempaan jouduttiin tekemään muutaman kerran uusiksi, kun se takaosa taas jäi :( Mä jotenkin onnistun sähläämään rytmityksen siinä vähän pieleen ja alkoi Doriskin jo vähän väsähtää. Puhdas vaihtokin tuli vähän yllättäen vasta pääty-ympyrällä, kun se ei ensin vaihtanut avusta ollenkaan ja sitten vaihtoi vaikka mä mielestäni en antanut vielä edes uutta apua, mutta koska se teki puhtaasti sen, kehuttiin kuitenkin ja lopetettiin siihen.
Anteeksi taas kehno kuvamateriaali, mutta tässä Doris töiden jälkeen... ;)
Tosi tehokas valmennus oli taas, hiki tuli molemmille ja paljon jäi kotiläksyjä tehtäväksi. Toivottavasti kelit sallisi jo kohta ratsastaa kotimaisemissakin, ettei aina tarvitsisi lähteä maneesille harjoittelemaan niitä kotiläksyjä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti