Jännitystä ja jännittämistä

Noniin, nyt se talvi sitten taas näyttää parhaita puoliaan. Kentälle voi mennä, jos hevosesi sattuu omistamaan erinomaiset luistelutaidot ja hyvät luistimet... :/ Nyt on siis ollut pari päivää pakkovapaata, kun ei maneesillekaan ole ehtinyt, mutta keskiviikkona ratsastin edellisen kerran, silloinkin lipsui jo pari kertaa, vielä kuitenkin pysyttiin pystyssä. Doris olikin ihan hyvä, tein vähän vastataivutuksia ravissa, jonkin verran voltteja, kun se ensin tahtoi taas olla vähän jäykkis. Johtuiko jäykkyys pohjasta vai edellisenä päivänä sattuneista tarhassa riekkumisista (ja takajaloissa olevista haavoista, jotka "ihanasti" ovat turvottaneet molemmat takaset), niin en osaa varmaksi sanoa. Kuitenkin sain Deen melko nopeasti taas taipuisaksi. Laukassa tein jatkumona vastataivutuksille vastalaukkaa, melko rauhallisessa temmossa ja aika matalassa muodossa, eli ihan jumpan vuoksi. Laukka on nyt ollut kaikenkaikkiaan aika paljon parempaa, mutta kyllä mä edelleen odotan niitä aikoja, kun pohja on taas sellainen, että Deekin uskaltaa vähän liikkua vapautuneemmin.

No juuri kun olin jo lopettelemassa, kun hevonen tuntui hyvältä ja rennolta, tulikin sitten mikälie ufojen hyökkäys! Kesken laukan tamma pysähtyi kuin seinään nähtyään jotain pikku-ukkoja kentän ulkopuolella ja harvinaista kyllä, se ei juurikaan rentoutunut tämän jälkeen, vaikka pyrin vaan ratsastamaan normaalisti  ja taivuttelemaan loppuverkaksi. 15 min jälkeen en jaksanut taistella, vaan tyydyin vaan puoliksi rentoon hevoseen. Pimeä, yksin, kello kahdeksan illalla, joskus vaan pitää luovuttaa, vaikka se luonteen päälle käykin. Onneksi hevonen elää hetkessä (ainakin yleensä) ja mä toivon, että seuraavalla kerralla ne ukkelit kentän reunalta on menneet takaisin sinne mistä tulivatkin.

Doris on yleensä aika rohkea ja vaikka se kohtaisikin jotain jännää, niin se ei yleensä kovin pitkäksi aikaa jännity. Sen vuoksi sen kanssa on mukava käydä kisoissakin, koska vaikka se saattaa kerran tuijottaa tuomaripöytää tai koristekukkia, niin useimmiten radalla se on kuitenkin tosi rento. Jopa liian rento, suurin ongelma meidän radoilla tähän asti onkin ollut se, ettei energiaa hevosessa ole ollut riittävästi. Syy tähän kyllä löytyy, niinkuin yleensä aina, sieltä satulan päältä. Mulla on ollut jotain ihme ratahalvaantumisia havaittavissa, eli jään puristamaan kokonaisvaltaisesti, sekä jalalla, että kädellä. No viisas hevonenhan ei siinä kohtaa mihinkään liikukaan. Ratsastajan fiilis vaikuttaa kyllä hevoseen tosi paljon, aina. On varmasti olemassa hevosia, jotka kuljettavat ratsastajansa läpi radan, vaikkei ratsastaja niin rento olisikaan, mutta Doris ei kyllä kuulu siihen kategoriaan. Toisaalta ihan hyvä, koska yleensä semmoiset hevoset, joissa on vähän sitä "kuljettimen vikaa", eivät välttämättä ole kuitenkaan niitä loisteliaimpia. Mielikuvaharjoittelua täytyisi kyllä opetella tämän treenikauden aikana.

En pidä itseäni kovana jännittäjänä, mutta onhan kouluratsastus aika masokistinen laji, koska siinä asettaa itsensä arvosteltavaksi, joten on luonnollista että vähän jännittää. Minun kohdallani kilpaileminen tarkoittaa myös vuosien työni avostelua, koska ratsastan itse kouluttamallani hevosella. Vaikka joskus on vaikeaa niellä arvostelut sellaisenaan, on niissä kuitenkin useimmiten ihan perusteet tietyille pisteille. Tuomari arvoi kuitenkin vain sitä hetkeä, jonka se itse juuri silloin näkee. Vaikka kuinka osaisi kotona piffit ja paffit, niin rata on rata, vain noin viisi minuuttia aikaa kiteyttää sen hetken osaaminen. Siksi on tärkeää, että kotona asiat, joita radalla esittää, sujuisivat helposti. Ei kannata viedä arvosteltavaksi jotain, joka saattaa onnistua tai silloin on ainakin osattava ottaa pahaltakin tuntuva kritiikki vastaan. Toki silloin tällöin kannattaa hakea myös ratarutiinia, mutta se kannattaa tehdä pienemmissä seura- tai harjoituskilpailuissa ja vaikkapa astetta helpommissa luokissa, kuin on suunnitellut oikeasti kilpailevansa ja vaikkapa varsinaisen kilpailun ulkopuolisena. Ja aina, kun kilpailee kouluratsastuksessa, täytyy muistaa, että kyseessä on arvostelulaji ja tuomaritkin ovat ihmisiä. Kaikki ei vaan voi tykätä kaikista. Joskus koittaa myös se päivä kun juuri teistä tykätään! :)