Talvi tuli.

...enkä mä tykkää siitä yhtään. Inhoan kylmää ja pakkasta ja tarvon paljon mielummin kurassa ja pimeässä, kun jäässä ja lumessa. :/ Nythän se kenttä kotona on jäässä, joten ratsastaminen on vähän jäänyt vähemmälle.

Työt ovat yllättäneet meikäläisen, tuntuu, ettei ole juuri muuta ehtinytkään, kun käydä töissä. Tällä kertaa se onni, että voin välillä ottaa Dorista mukaan töihin ja ratsastaa siellä. Kaikissa työpaikoissahan se ei olisi mahdollista. Vai miltäköhän näyttäisi, kun Prisman myyjä ajaisi traileriyhdistelmän kanssa aamulla pihaan ja ruokatunnilla köpöttelisi pitkin parkkipaikkaa hopusellaan...? :D Huomaatte varmaan tekstin tasosta, että väsymyskin alkaa jo vähän painaa. ;)

Mä en ihan aidosti edes muista mitä viime viikolla tapahtui, mutta kahtena päivänä raahasin Deetä töihin mukaan. Taisi olla torstaina ja lauantaina. Muina päivinä taisikin olla vapaapäivät Doriksella, lukuunottamatta maanantaiaamun maastokävelyä. Nyt täytyy vaan vähän tinkiä noista treeneistä tai jotenkin soveltaa, koska päivät on muuten ihan tolkuttoman pitkiä, eikä aikaa perheelle tunnu löytyvän yhtään.

Viimeviikon ratsastusteemana mulla oli taivutukset, avot ja sulut. Yleensä mulla on siis aina joku tietty juttu, mitä teen kullakin viikolla ja samaa sitten teetän valmennettavilla, tosin aina sovellettuna kunkin ratsukon mukaan. Se helpottaa tuntien suunnittelua ja sitä keskittyy paremmin miettimään niitä ongelmia ja ratkaisuja, kun harjoittelee samoja asioita omassa ratsastuksessa. Useimmiten "teemat" saattavat kylläkin kestää useammankin viikon, koska mä haluan, että sekä oppilaat, että minä itse, saavuttaa tietyn tason tehtävässä, ennen etenemistä seuraavaan. Avotaivutustakin voi esimerkiksi harjoitella useilla eri tavoilla, kaarevilla urilla, suoraan, seinän vieressä, ilman seinän "tukea" tai ihan jumppana, vaikka vaihdellen avon ja sulun välillä. Avotaivutus itseasiassa onkin yksi mun lemppariliike. Äärimmäisen hyvää ja kehittävää tekemistä sekä hevoselle, että ratsastajalle. Sulkuja taas olen aina vähän koittanut vältellä, mutta nykyään nekin on ihan ok, varsinkin laukassa. Mä sain yhdeltä koulutuomarilta hyviä vinkkejä sulkujen ratsastamiseen, joten luonnollisesti, kun ne on sitä kautta alkaneet sujumaan, niin niistä on oppinut tykkäämään. Voin näitä vinkkejä joku kerta jakaakin, kunhan mulla on semmoinen päivä, että ajatus kulkee vähän paremmin. ;)

Nyt mä taidan painua nukkumaan ja jatkaa juttua joku toinen päivä. Mutta tämä tällainen välipostaus, blogi on vielä elossa... ;)

Hammashuoltoa ja hyviä hetkiä...

Huh, kiirettä pitänyt, minkä huomaa ainakin siitä, etten ole ehtinyt blogiin kirjoittamaan päiväkausiin. Ja senkin tiedän, ettei kiire tästä vähene, kun huomenna mulla alkaa 6 viikon tuurausputki entisessä työpaikassani. Lisää tunteja vuorokauteen tarvitsisi taas, mistäköhän etsisi...?

No mutta vuosi on alkanut aika vaihtelevissa merkeissä, hevostelun osalta siis. Doris jatkoi vielä viime viikon "huonona" olemistaan. Muutamana päivänä oli oikein tahtojen taistelut taas, että sain sitä yhtään toimivammaksi. Siirtymisiä, siirtymisiä. Ollaan tehty aika paljon ihan perusasioiden hiomista, ruohonjuuritasolta alkaen. Pysähdyksiä ja siitä siirtymisiä käyntiin, koska tuntuma ja reagointi on ollut täysin hukassa (tai sitä tuntumaa on ollut siis ihan liikaa). Pysähdyksissä olen vaan koittanut saada Deen reagoimaan mahdollisimman pieniin apuihin, enemmän istuntaan, kun pidätteisiin. Aluksi en kiinnitä huomioita muuhun, kuin siihen että se pysähtyy. Kun pysähtyminen sujuu, alan vaatia suoruutta, kun pysähdytään suoraan, alan vaatia peräänantoa ja kun kaikki nämä onnistuu, haluan, että myös liikkeellelähtö tulee nopeammaksi, pehmeämmäksi ja enemmän takaosasta lähtien. Porras portaalta vaatimustason nostoa, kun edellinen tehtävä tuntuu helpolta kymmenien toistojen jälkeen, on valmis siirtymään seuraavaan. Puuduttavaa? Kyllä, mutta myös palkitsevaa (sitten joskus... ;) ) . 

Perjantaina oli sitten Deen purukaluston huollon aika. Edellisestä raspauksesta olikin kulunut 9kk, joka on jo hiukan liian pitkä aika, 7-8kk olisi ihanteellinen tälle hevoselle, sattui vaan sitten juuri eläinlääkärin lomat ja muut kiireet tähän väliin, niin että homma venyi... :/ No onneksi ei kuitenkaan ollut vielä poskissa haavaumia, terävyyttä kuitenkin oikean puolen takahampaissa löytyi, muutoin ei pahempia piikkejä ollut. Perjantai ja lauantai oli sitten luonnolisesti vapaapäiviä, mulle lauantai jopa harvinainen kokonaan hevoseton. Ihan huikeaa! :) Dorishan asuu siis ns. kimppahoitotallissa, eli muiden tallilla hevosiaan pitävien kesken hoidetaan kaikki tallihommat itse. Kiva systeemi, kun porukka on toimiva ja hevosia ei ole kovin montaa (meidän tallilla 5). Toki vähän eritavalla sitovaa, kun täysihoitotalli, mutta ainakin suhde omaankin hevoseen on ihan erilainen, kun jos kävisi vaan ratsastamassa. :)

 Hammaslääkärissä

"Perhepotretti", osa perheestä siis puuttuu... ;)

Sunnuntaina menin sitten kevyesti tunnustelemaan, miltä heppa raspauksen jälkeen tuntuu. Ihan sairaan kivaa!! En tiedä johtuiko raspauksesta vai parin päivän vapaasta, mutta nyt se on palannut, oikeasti. Siis se hyvä fiilis! Aloitin taas niillä siirtymisillä, tein pitkään käyntityöskentelyä. Avotaivutusta kaarevalla uralla (eipä meidän kotikentällä yhtään suoraa sivua olekaan ;) ) ja avosta suoraan vaihto sulkuun ja taas takaisin avoon. Koitin koko ajan ratsastaa aika matalassa muodossa myös taivutuksia, jotta saisin rentouden säilymään. Aina kun pikkuisenkin alkoi tuntumaan, ettei vauhti ole mun hanskassa tai tuntui että Dee alkaa vetää, niin tein pysähdyksen, vaikka taivutuksen sisällä. Tarkistin aina pysähdyksessä, että se jäi omille jaloilleen, eikä yhtään nojaamaan kädelle. Siinä se pikkuhiljaa alkoi toimimaan, niinkuin se on nyt syksyn ajan toiminut. Tein ravissa myös vähän avotaivutusta vaihdellen välillä pohkeenväistöön, muutamia askeleita kerrallaan, välillä suoristaen ja tehden siirtymisiä käyntiin, jotta kontrolli säilyy. Kun sain koko hevosen ravissa pehmeäksi, lopetin siihen ja kävin pienellä maastokävelyllä, kun oli edes sen verran valoisaa, että vähän näki...

 Kiillotettuna aamuratsastukselle

Tänään kävin aamulla viemässä hepat ulos ja siivosin karsinat, mutten millään jaksanut ratsastaa vielä siihen aikaan. Mulla oli myös kotona työprojekti odottamassa, joten päätin mennä vasta illalla, kun muut hommat on suurinpiirtein tehty. Illalla olikin sitten taas muitakin tallilla. Sekin on mukavaa, kun ei tarvitse aina olla tallilla yksin. Sosiaalinen puoli on myös tosi tärkeä, että saa nähdä ja vaihtaa ajatuksia niiden ihmisten kanssa, joilla on samat intressit, vaikka mä nautinkin myös siitä, kun saa ihan rauhassa omien ajatusten kanssa mättää kakkaa kaikessa hiljaisuudessa. :P

No mutta, illan ratsastus sujuikin mukavasti. Aloitin taas pysähdyksillä ja taivuttelemalla volteilla. Pysähdykset sujuu jo tosi hyvin. Alussa ratsastin matalammalle kaulalle, varsinkin käynnissä, missä on helpompi saada Doris venyttämään alkuun, ravissa se joskus helpommin jännittyy. Sitten tein muutaman pienen pätkän sulku/avoa, eli samaa harjoitusta, kun eilen. Ravissa aloin sitten pikkuhiljaa kokoamaan vähän, tein voltteja ja muutamia askeleen lyhennyksiä, joista suoraan aloin tehdä laukannostoja. Lyhyitä pätkiä laukkaa, raviin ja taas laukkaan, eli vähän kontrolliharjoitusta ja takajalkajumppaa. Ravi-laukka siirtymiset on ihan parhaita nopeuttamaan askeleita, mun mielestä, tällä hetkellä. :D Harmi vaan, että Deellä oli "vettä korvassa"-päivä, eli se ravistelee vaikka mä luulen, ettei sen korvassa oikeasti ole mitään. Sillä on siis tämmöisiä päiviä aina välillä, että se yhtäkkiä keksii, että voi ravistella päätään. Yleensä niinä päivinä se on myös oikeasti ihan hyvä ratsastaa, joten mä luulen, että se on joku tapa kritisoida sitä, että pitää liikkua oikein ja se on sitten vähän rankkaa toiselle... Mutta ota näistä naisista sitten selvää! :)