Kisaraporttia

Reilu viikko sitten avattiin se kisakausi. Lopputulos oli ok, mutta missään nimessä en ole kovin tyytyväinen. Tulos oli 60,23%, joka on ihan siedettävä kansallinen tulos, mutta kun sillä ei sijoitu ja se on kuitenkin tavoite, aina. Rata itsessään oli tasainen, eikä juuri isoja virheitä tullut, yksi kohta, jossa piti siirtyä laukasta raviin, Dee otti askeleen käyntiä väliin, mutta pahin "virhe" koko radan läpi oli energian puute. Siitä vähenee kuitenkin se piste tai ainakin puolikas tosi monesta kohtaa...

Jotain siellä radalla nyt taas tapahtuu, mikä tekee siitä vaikeaa, mutta vielä en pysty sitä itse täysin analysoimaan. Viime torstaina oli valmennus pitkästä aikaa (edellinen taisi olla joulukuun alussa :P) ja se olikin oikein valaiseva ja antoisa. Käytiin läpi rataa, vaikkakin vaan mun kertomana, koska video on kyllä olemassa, mutta ei vielä koneella missään. Sovittiin myös, että käyn pikkukisoissa ajatuksella vaan täysiä eteen, välittämättä lopputuloksesta ja virheistä.

Sen verran tajusin itsekin, että ensi kerralla en laita pidempiä kannuksia, koska Doris selvästi jännittyy niitä vastaan. Huomasin sen nyt ekaa kertaa ja aika pian verkan alussa, mutta ajattelin, että menee liian säätämiseksi alkaa vaihtaa niitä kesken kaiken. Toinen asia, mikä oli, niin aikataulutus ei ihan ollut paras mahdollinen. Olisi pitänyt itse tajuta vähän himmata, kun mua ennen olikin tauko, joka aiheutti koko aikataulun myöhästymisen noin kymmenellä minuutilla. Ajattelin vaan jotenkin, ettei sitä taukoa ole, kun homma oli vähän myöhässä, mutta tuomaritkin on ihmisiä ja tarvitsevat siis vessataukoja ;) Ensi kerralla tässä asiassa taas viisaampi, jottei hevonen lössähdä ennen rataa.

Mutta jotain kivaakin lukijoille tähän väliin, kun on muutama kuvakin. Videonkin voin radasta jossain välissä laittaa, kunhan sen vaan saan tietokoneelle. Nyt ollaankin taas lomailtu rokotuksen ja pakkasten takia. Ärsyttävä takatalvi tuli, juuri kun kenttä oli ihan loistokunnossa... :/ Onneksi ensi viikolla pääsee Ypäjälle, loistaviin olosuhteisiin ;)

Pitkästä aikaa...

Blogin parissa jälleen! Niin kiire on ollut, ettei todella ole juuri ajatustakaan blogille ehtinyt uhraamaan. Tai oikeastaan olisi ehtinyt, mutta niinä hetkinä oli taas niin väsynyt, ettei kirjoittaminen juuri houkutellut. Nytkään ei mitään valtavaa kuvatulvaa, eikä oikeastaan tarinatulvaakaan ole tulossa, vaan lähinnä koitan vaan saada heräteltyä homman henkiin niin, että tästä on taas hyvä jatkaa. :)

Tämän puolentoista (vai kahden?) kuukauden kirjoitustauon aikana ollaan ehditty pitää pitää parin viikon loma (hevosella, ei itsellä). Mä olen sitä mieltä, ettei hevoset todellisuudessa tarvitse lomaa, korkeintaan henkistä, mutta tämä nyt oli hiukan olosuhteiden pakosta. Säät olivat meitä vastaan, eikä vuorokaudessa tahtoneet tunnitkaan oikein riittää. Koska perhekin vaatii elämästäni oman osansa, on ajankäyttöä toisinaan järjesteltävä siten, että Doris jää toiseksi. Dee on onnekseni kuitenkin sellainen tyyppi, ettei se juurikaan kerää pöllöenergiaa lomaillessaan, joten yhden juoksutuskerran jälkeen jo kapusin takaisin satulaan. Muutamien kevyempien päivien jälkeen jatkettiin taas suht normaalia harjoittelua.

Loma teki siinä mielessä kyllä hyvää, että hevonen alkoi liikkumaan hiukan paremmin ja ratsastettavuus on ollut pääsääntöisesti parempaa. Edelleen pientä hiottavaa on erityisesti tuntuman ja muodon kanssa. Tahtoisin että toisinaan pystyisin ratsastamaan Deen hiukan syvempään muotoon, jotta selkä pyöristyisi kunnolla ja se antaisi paremmin niskasta periksi, sekä olisi kokonaisuutena rennompi. Taivutuksilla ollaan jo parempaan tilaan päästykin, mutta kehitys loppuu tyytyväisyyteen ;) .

Lähiaikoina on käyty paljon maneesilla, kevät tulee, mutta mun makuun hiukan liian hitaasti. Meidän tallin ympäristön pelloilla saisi kyllä ratsastaa, mutta juuri nyt tuo heppa on sitä mieltä että siellä on hiukan liian hauskaa. Mulla alkaa olemaan jo sen verran ikää, etten ihan joka päivä viitsi reväytellä omia lihaksiani, jotta pysyn kyydissä ;) Nyt kun ollaan jo ilmoittauduttu kauden ekoihin kisoihin, niin on pakko kuitenkin koittaa pysyä kunnossa kaikin puolin, siis sekä ehjänä, että kunnossa :)

Tämän kisoja edeltävän viikon ohjelmassa on paljon treeniä. Virittelen Dorista vähän, jotta saan siitä mahdollisimman eteenpäinpyrkivän ja nopean reagoimaan. Mulla on "paha tapa" ratsastaa yleensä aina raipan kanssa, joten tämä viikko mennään niin, että sen käyttöä vähennetään koko ajan. Otan sen kyllä aina ratsastukseen mukaan, mutta ratsastan aina väliin pätkiä ilman, ihan normaalia työskentelyä, siirtymisiä ja taivutteluja, mutta ehdottomasti myös paljon eteenpäin, että saan sen sitten radallakin "lentämään", ilman raippaa :D . Dorishan on tosi herkkä raipalle, pelkkä kosketus saa sen välillä pukittamaan, jos sen tekee "yllättäen", mutta tietää kyllä koska mennään ilman ja alkaa sitten mielellään vähän hyytymään.

Mun siskon pitäisi lähteä mukaan kisoihin hoitamaan, joten koitan nakittaa sen myös kuvamaan mun radan. Mulla taitaa olla videoituna yksi rata koko meidän historiassa ja sekin vuodelta 2009? Olisi niin hyvä saada vähän analysoitavaa taas itsellekin... 

Talvi tuli.

...enkä mä tykkää siitä yhtään. Inhoan kylmää ja pakkasta ja tarvon paljon mielummin kurassa ja pimeässä, kun jäässä ja lumessa. :/ Nythän se kenttä kotona on jäässä, joten ratsastaminen on vähän jäänyt vähemmälle.

Työt ovat yllättäneet meikäläisen, tuntuu, ettei ole juuri muuta ehtinytkään, kun käydä töissä. Tällä kertaa se onni, että voin välillä ottaa Dorista mukaan töihin ja ratsastaa siellä. Kaikissa työpaikoissahan se ei olisi mahdollista. Vai miltäköhän näyttäisi, kun Prisman myyjä ajaisi traileriyhdistelmän kanssa aamulla pihaan ja ruokatunnilla köpöttelisi pitkin parkkipaikkaa hopusellaan...? :D Huomaatte varmaan tekstin tasosta, että väsymyskin alkaa jo vähän painaa. ;)

Mä en ihan aidosti edes muista mitä viime viikolla tapahtui, mutta kahtena päivänä raahasin Deetä töihin mukaan. Taisi olla torstaina ja lauantaina. Muina päivinä taisikin olla vapaapäivät Doriksella, lukuunottamatta maanantaiaamun maastokävelyä. Nyt täytyy vaan vähän tinkiä noista treeneistä tai jotenkin soveltaa, koska päivät on muuten ihan tolkuttoman pitkiä, eikä aikaa perheelle tunnu löytyvän yhtään.

Viimeviikon ratsastusteemana mulla oli taivutukset, avot ja sulut. Yleensä mulla on siis aina joku tietty juttu, mitä teen kullakin viikolla ja samaa sitten teetän valmennettavilla, tosin aina sovellettuna kunkin ratsukon mukaan. Se helpottaa tuntien suunnittelua ja sitä keskittyy paremmin miettimään niitä ongelmia ja ratkaisuja, kun harjoittelee samoja asioita omassa ratsastuksessa. Useimmiten "teemat" saattavat kylläkin kestää useammankin viikon, koska mä haluan, että sekä oppilaat, että minä itse, saavuttaa tietyn tason tehtävässä, ennen etenemistä seuraavaan. Avotaivutustakin voi esimerkiksi harjoitella useilla eri tavoilla, kaarevilla urilla, suoraan, seinän vieressä, ilman seinän "tukea" tai ihan jumppana, vaikka vaihdellen avon ja sulun välillä. Avotaivutus itseasiassa onkin yksi mun lemppariliike. Äärimmäisen hyvää ja kehittävää tekemistä sekä hevoselle, että ratsastajalle. Sulkuja taas olen aina vähän koittanut vältellä, mutta nykyään nekin on ihan ok, varsinkin laukassa. Mä sain yhdeltä koulutuomarilta hyviä vinkkejä sulkujen ratsastamiseen, joten luonnollisesti, kun ne on sitä kautta alkaneet sujumaan, niin niistä on oppinut tykkäämään. Voin näitä vinkkejä joku kerta jakaakin, kunhan mulla on semmoinen päivä, että ajatus kulkee vähän paremmin. ;)

Nyt mä taidan painua nukkumaan ja jatkaa juttua joku toinen päivä. Mutta tämä tällainen välipostaus, blogi on vielä elossa... ;)

Hammashuoltoa ja hyviä hetkiä...

Huh, kiirettä pitänyt, minkä huomaa ainakin siitä, etten ole ehtinyt blogiin kirjoittamaan päiväkausiin. Ja senkin tiedän, ettei kiire tästä vähene, kun huomenna mulla alkaa 6 viikon tuurausputki entisessä työpaikassani. Lisää tunteja vuorokauteen tarvitsisi taas, mistäköhän etsisi...?

No mutta vuosi on alkanut aika vaihtelevissa merkeissä, hevostelun osalta siis. Doris jatkoi vielä viime viikon "huonona" olemistaan. Muutamana päivänä oli oikein tahtojen taistelut taas, että sain sitä yhtään toimivammaksi. Siirtymisiä, siirtymisiä. Ollaan tehty aika paljon ihan perusasioiden hiomista, ruohonjuuritasolta alkaen. Pysähdyksiä ja siitä siirtymisiä käyntiin, koska tuntuma ja reagointi on ollut täysin hukassa (tai sitä tuntumaa on ollut siis ihan liikaa). Pysähdyksissä olen vaan koittanut saada Deen reagoimaan mahdollisimman pieniin apuihin, enemmän istuntaan, kun pidätteisiin. Aluksi en kiinnitä huomioita muuhun, kuin siihen että se pysähtyy. Kun pysähtyminen sujuu, alan vaatia suoruutta, kun pysähdytään suoraan, alan vaatia peräänantoa ja kun kaikki nämä onnistuu, haluan, että myös liikkeellelähtö tulee nopeammaksi, pehmeämmäksi ja enemmän takaosasta lähtien. Porras portaalta vaatimustason nostoa, kun edellinen tehtävä tuntuu helpolta kymmenien toistojen jälkeen, on valmis siirtymään seuraavaan. Puuduttavaa? Kyllä, mutta myös palkitsevaa (sitten joskus... ;) ) . 

Perjantaina oli sitten Deen purukaluston huollon aika. Edellisestä raspauksesta olikin kulunut 9kk, joka on jo hiukan liian pitkä aika, 7-8kk olisi ihanteellinen tälle hevoselle, sattui vaan sitten juuri eläinlääkärin lomat ja muut kiireet tähän väliin, niin että homma venyi... :/ No onneksi ei kuitenkaan ollut vielä poskissa haavaumia, terävyyttä kuitenkin oikean puolen takahampaissa löytyi, muutoin ei pahempia piikkejä ollut. Perjantai ja lauantai oli sitten luonnolisesti vapaapäiviä, mulle lauantai jopa harvinainen kokonaan hevoseton. Ihan huikeaa! :) Dorishan asuu siis ns. kimppahoitotallissa, eli muiden tallilla hevosiaan pitävien kesken hoidetaan kaikki tallihommat itse. Kiva systeemi, kun porukka on toimiva ja hevosia ei ole kovin montaa (meidän tallilla 5). Toki vähän eritavalla sitovaa, kun täysihoitotalli, mutta ainakin suhde omaankin hevoseen on ihan erilainen, kun jos kävisi vaan ratsastamassa. :)

 Hammaslääkärissä

"Perhepotretti", osa perheestä siis puuttuu... ;)

Sunnuntaina menin sitten kevyesti tunnustelemaan, miltä heppa raspauksen jälkeen tuntuu. Ihan sairaan kivaa!! En tiedä johtuiko raspauksesta vai parin päivän vapaasta, mutta nyt se on palannut, oikeasti. Siis se hyvä fiilis! Aloitin taas niillä siirtymisillä, tein pitkään käyntityöskentelyä. Avotaivutusta kaarevalla uralla (eipä meidän kotikentällä yhtään suoraa sivua olekaan ;) ) ja avosta suoraan vaihto sulkuun ja taas takaisin avoon. Koitin koko ajan ratsastaa aika matalassa muodossa myös taivutuksia, jotta saisin rentouden säilymään. Aina kun pikkuisenkin alkoi tuntumaan, ettei vauhti ole mun hanskassa tai tuntui että Dee alkaa vetää, niin tein pysähdyksen, vaikka taivutuksen sisällä. Tarkistin aina pysähdyksessä, että se jäi omille jaloilleen, eikä yhtään nojaamaan kädelle. Siinä se pikkuhiljaa alkoi toimimaan, niinkuin se on nyt syksyn ajan toiminut. Tein ravissa myös vähän avotaivutusta vaihdellen välillä pohkeenväistöön, muutamia askeleita kerrallaan, välillä suoristaen ja tehden siirtymisiä käyntiin, jotta kontrolli säilyy. Kun sain koko hevosen ravissa pehmeäksi, lopetin siihen ja kävin pienellä maastokävelyllä, kun oli edes sen verran valoisaa, että vähän näki...

 Kiillotettuna aamuratsastukselle

Tänään kävin aamulla viemässä hepat ulos ja siivosin karsinat, mutten millään jaksanut ratsastaa vielä siihen aikaan. Mulla oli myös kotona työprojekti odottamassa, joten päätin mennä vasta illalla, kun muut hommat on suurinpiirtein tehty. Illalla olikin sitten taas muitakin tallilla. Sekin on mukavaa, kun ei tarvitse aina olla tallilla yksin. Sosiaalinen puoli on myös tosi tärkeä, että saa nähdä ja vaihtaa ajatuksia niiden ihmisten kanssa, joilla on samat intressit, vaikka mä nautinkin myös siitä, kun saa ihan rauhassa omien ajatusten kanssa mättää kakkaa kaikessa hiljaisuudessa. :P

No mutta, illan ratsastus sujuikin mukavasti. Aloitin taas pysähdyksillä ja taivuttelemalla volteilla. Pysähdykset sujuu jo tosi hyvin. Alussa ratsastin matalammalle kaulalle, varsinkin käynnissä, missä on helpompi saada Doris venyttämään alkuun, ravissa se joskus helpommin jännittyy. Sitten tein muutaman pienen pätkän sulku/avoa, eli samaa harjoitusta, kun eilen. Ravissa aloin sitten pikkuhiljaa kokoamaan vähän, tein voltteja ja muutamia askeleen lyhennyksiä, joista suoraan aloin tehdä laukannostoja. Lyhyitä pätkiä laukkaa, raviin ja taas laukkaan, eli vähän kontrolliharjoitusta ja takajalkajumppaa. Ravi-laukka siirtymiset on ihan parhaita nopeuttamaan askeleita, mun mielestä, tällä hetkellä. :D Harmi vaan, että Deellä oli "vettä korvassa"-päivä, eli se ravistelee vaikka mä luulen, ettei sen korvassa oikeasti ole mitään. Sillä on siis tämmöisiä päiviä aina välillä, että se yhtäkkiä keksii, että voi ravistella päätään. Yleensä niinä päivinä se on myös oikeasti ihan hyvä ratsastaa, joten mä luulen, että se on joku tapa kritisoida sitä, että pitää liikkua oikein ja se on sitten vähän rankkaa toiselle... Mutta ota näistä naisista sitten selvää! :)

Ainakin satatuhatta siirtymistä!

...tai ei nyt ihan, mutta monta!! Ne on taas saaneet hommaa oikeille raiteille. Eilinen ratsastus venyi reippaasti yli tuntiin, joka on mulle äärimmäinen harvinaisuus. Mutta mä ajattelin, että pakko saada jotain tolkkua tähän. Aloitin tekemällä käynnistä pysähdyksiä ja ilman vetämistä, puristamista ja niin, että sain Doriksen odottamaan ja olemaan taas omilla jaloillaan. Se, että se vetää edestä on todennäköisesti takaosan heikkoudesta johtuvaa, mitä mä sitten omalla kiinnipitämiselläni vielä edesautan. Kiva kierre... :/ Kun sitten sain pysähdykset sujumaan, tein samaa ravi-käynti siirtymisillä ja jouduinkin aloittamaan saman alusta, kun kaikki mitä käynti pysähdyksissä oltiin saatu aikaan, oli unohtunut sillä hetkellä, kun siirryttiin raviin.

No näitä mä sitten harjoittelin paaaljjjoon. Niin kauan, että mua kyllästytti. Mutta kun sain muutaman ok siirtymisen, tein vähän vielä laukkaa. Laukassa koitin vaan saada sen pysymään kevyenä, mutta kuitenkin niin, että laukka pyörii reilusti. No, ei se varmaan parasta mahdollista ollut, mutta parempaan suuntaan. :) Lopussa ravasin vielä volttikahdeksikolla, välillä tein aina useamman voltin samaan suuntaan, niin että sain Deen vähän paremmin pohkeesta läpi, se välillä jäi vähän nojaamaan sisäjalkaan. Ratsastin siis sisäpohkeella lapoja ulos, samalla pitäen taivutuksen voltin suuntaan. Tää (=lavat ulos) on aika hyvä ajatus, juurikin siihen että saa hevosen vähän paremmin tasapainoon pienemmälläkin voltilla. Toki välillä pitää myös muistaa antaa hevosen vähän suoristua ja olla takaosan kanssa tarkkana, ettei se ala työntymään liikaa sisään.

Keventelyiden ja loppukäyntien jälkeen hoitelin Doriksen pois ja totesin, että sillä on kyllä ainakin kaulassa muutamia jäykkiä kohtia, eli hieroja tilaukseen. Jos huomenna muistaisin...

Tänään mun ja Doriksen ystävä tuli piiiitkästä aikaa meidän kanssa tallille, sen kunniaksi lähdettiin maneesille. Tää ystävä on aina ollut mulle vähän sellainen "kotivalmentaja", vaikkei olekaan minkään valtakunnan ope tai valmentaja oikeasti, mutta on nähnyt niin paljon hyviä hevosia ja ratsastusta, että toimii loistavina "silminä" meille ja osaa aina antaa myös hyviä neuvoja, kun niitä tarvitaan. :) Tämän vuoksi meillä on myös muutama videopätkä tältä päivältä, joita en tosin tähän postaukseen ehdi saamaan ja sekin on kännykällä kuvattua, joten laatu ei ole parasta, mutta videota kuitenkin. (tehtiin muuten siirtymisiä, monta ;) ) Doris oli alkuun taas tosi vahva, mutta ravi-käynti-ravi siirtymisten kautta saatiin se kyllä taas tosi paljon paremmaksi. Mietittiin, että viime aikojen ongelmat toivottavasti johtuu vaan siitä, että on oppinut liikkumaan taas vähän uudella tavalla ja sitä kautta on tullut vähän lihasväsymystä. Täytyy vaan saada maitohapot liikkeelle, joten pitänee ottaa väliin jotain ihan vaan kävelypäiviä, jos tuntuu, että on tosi jäykkä. Ihan kokonaan lepopäiviä en usko että kannattaa ainakaan lisätä, koska hevonen on kuitenkin luotu liikkumaan.

Tässä pari pätkää... :)

Hyvä mieli kuitenkin taas tästä jatkaa :) .

Sataa sataa ropisee...

Eilen menikin jo sitten vähän paremmin. Ei tarvitse vajota synkkyyteen, ehkä. ;) Mä laitoin Dorikselle ne gramaanit ja tosiaan ihan vaan sen takia, että se on ollut niin vahva, että on saanut kiskottua mut täysin irti satulasta. Nyt pääsin sitten olemaan pehmeämpi heti alusta. Se on kyllä ihan fiksu hevonen, kun se ei juuri kokeillutkaan, että pystyykö nyt vetämään, vaan meni aika kiltisti koko ajan ja sain siis ratsastaa löysällä gramaanilla. Välillä oli vähän koikkelehtimista, kun kentältä oli yksi lamppu palanut, joten tallin puoleinen kulma oli tosi pimeä. Vettä satoi alkuun kaatamalla ja siinä vaiheessa totesin omistavani rainlegsit (ratsastushousujen päälle puettavat, reisiä suojaavat "lahkeet", superkätevät maneesittomille!), mutta ne varmaankin suojasivat hyvin sitä kaapinpohjaa siellä tallissa... :P Parempi silti tää vesisade, kun 25 astetta pakkasta, ehdottomasti!

Aloitin käynnissä taivuttelemalla ja tekemällä pysähdyksiä. Usein mulla on tapana vähän jäädä kantamaan kädellä myös pysähdyksissä, joten koitin keskittyä paljon siihen, että Dee jää ihan omille jaloilleen, kunnon myötäyksiä siis. Kevyessä ravissa koitin tehdä vähän taivutuksia, yhtä hevosta juoksutettiin kentällä hetki samaan aikaan, joten jätin tällä kertaa voltit vähemmälle ja keskityin tekemään taivutuksia uralla. Tein myös siirtymisiä ravi-käynti-ravi, samalla ajatuksella, kun pysähdyksiä käynnistä, eli mahdollisimman pehmeällä tuntumalla, vetämättä ja kantamatta. Noissa siirtymisissä on myös tosi tärkeää muistaa, että ajatus pitää säilyä eteenpäin, jotta takaosa olisi mukana myös silloin kun siirtyy hitaampiin askellajeihin, eli koittaa pitää myös nopeat takajalat. Tästä tulikin mieleen erinomainen harjoitus, jota en ole pitkään aikaan juuri tehnyt, vaikka ennen en juuri muuta tehnytkään. Takajalkojen nopeuden tavoittelussa tosi hyvä apu on juuri se, että tekee siirtymiset vaan askellajin sisällä, ajattelee siirtymistä käyntiin, mutta ei siirräkkään, vaan tekeekin muutaman lyhyemmän raviaskeleen ja ratsastaa siitä jälleen ulos isompaan raviin. Tärkeää siinä muistaa, varsinkin mun hevosen kohdalla joka on vähän hidas (kuten ratsastajansakin), että ne lyhyemmät askeleet olis myös vähän nopeampia, eikä vaan jäädä leijumaan, mitä Doris mielellään tekee. Tätä siis huomenna! :)

Koska me oltiin sitten 20min ratsastuksen jälkeen jo aikalailla läpimärkiä (tällä kertaa enemmän sateesta), niin jatkoin hetken vielä työskentelyä laukkasiirtymisten kanssa. Koitin niissäkin siirtymisissä saada pidettyä vaan niskan pyöreänä ja tuntuman pehmeänä, jotta tästä olis taas helpompi seuraavalla kerralla jatkaa. Sitten vaan keventelin mahdollisimman pitkälle eteen-alas ja pyöreäksi. Saattaahan olla, että tää uus treeni-into on vähän jumiuttanut tuota heppaa, jokin syy tuolle altajuoksemiselle varmaan on, kun ei se ole Deelle ollenkaan tavallista. Eilen kopeloin kyllä sen lihaksia vähän läpi ennen ratsastusta, eikä sillä nyt mitään vallan erikoista missään tuntunut, selkä on ainakin ihan priima. Ehkä se on aavistuksen kauttaaltaan tasaisesti vähän "kova", joten hieronta ei varmaan olisi tässä kohtaa yhtään pahitteeksi. Jos tuossa loppiaisen jälkeen saisi sille vähän lihashuoltoa, kun itselläkin vähän työkiireitä, niin voisi pitää samalla sitten pari kevyempää päivää.

Tämmöisen kuvan löysin arkistosta, taustasta voi päätellä, ettei tää ole ihan tuore, kun ei tota lunta täällä ole juuri tänä talvena näkynyt. Ja mua se ei kyllä edes haittaa. :)

Tänään meillä oli treenivapaapäivä, jonka vietin vähän toisenlaisissa merkeissä, eli raveissa. Oli ihan mukavaa, vaikka mä en niistä peleistä juuri ymmärräkään, niin meidän porukan (eli tällä kierroksella mun tekemässä) toto75 lapussa oli 5/7 oikein. Kuulemma sillä saa "omat pois". :)

Kuherruskuukauden päätös

Nonni, kun mä olen koko ajan hehkuttanut, että Doris on ollut viime aikoina niiiin hyvä, niin nyt se on sitten ohi. Aatonaattona maanantaina juoksutin Deen kevyesti kotikentällä, koska kenttä on nyt sula, jeee!! Aattona sitten ratsastin aamulla, kävin ensin pikku maastokävelyllä, kun kerrankin oli edes sen verran valoisaa, että näki hevosen turpaa pidemmälle. Sitten tein perustaivutteluita kentällä ja se oli kyllä kamalaa... Hevonen juoksi täysin alta pois, ei kuunnellut pidätteitä lainkaan, eikä oikein pohkeitakaan. Koko tamma tuntui jotenkin poissaolevalta, onko se nyt jostain kipeä, en osaa kyllä sanoa, koska se kuitenkin liikkui hyvin ja symmetrisesti. Kiimojen kanssa sillä on aina ollut vähän säätämistä, mutten muista kyllä sen olleen tälläinen pitkiin aikoihin. Pehmeys on kadonnut täysin, kaikesta. :( Mutta koska mun oli kuitenkin joskus päästävä kotiin, kun oli kuitenkin jouluaatto, niin enpä sitten jäänyt tappelemaan kovin pitkäksi aikaa. Tein muutamia käynti-laukka siirtymisiä, jotta sain edes vähän apuja läpi ja jätin homman siihen. Ajattelin, että nollataan tilanne ensikerraksi ja aloitetaan ihan rauhassa alusta.

Joulupäivän vietin sitten aamutallia lukuunottamatta kotona syöden ja rauhoittuen joulun kunniaksi perheen kanssa. Onnistuin kyllä unohtamaan huonon ratsastuksellisen päivän eilisen aikana totaalisesti. Tänään olin suunnitellut maneesireissun, on vaan niin kiva ratsastaa peilien kanssa, vaikka kenttä nyt onkin sula, niin en kyllä aio maneesireissuja unohtaa. :) Lähdettiin aamulla aikaisin Deen kanssa kaksin. Se mikä siinä hevosessa on kivaa (tänäänkin, vaikkei muuten ollut hyvä päivä), että sen kanssa voi yksinkin matkustaa, ilman harmaita hiuksia, eli on helppo lastata ja hyvä matkustamaan. No tallin pihalla olikin sitten hulinaa, siis siellä maneesin päässä. Koska oltiin mun aikaisemmalla työpaikalla, jossa Dee on jopa ollut yhtenä kesänä muutaman viikon laitumella, niin en olis uskonut, että on ihan niiin jännää, mutta tilanteethan elää. Tarhassa oli varsoja ja koirakin haukkui, todella vaarallinen tilanne. ;) No selvittiin maneesiin, mutta olihan se aika jännää menoa Deen mielestä. :P Ja tälläisen jännitysnäytelmän jälkeen menee tietenkin hetki, ennen kun pakoeläin voi rauhottua, saada sykkeen alas ja itsensä rennoksi. No tehtiin aluksi aika pitkään ihan vaan käynnissä voltteja, eteenalas ratsastaen. Käynnissä se alkoi jo tuntumaankin ihan hyvältä, mutta sitten kun siirryttiin raviin, niin taas alkoi sama alta pois juokseminen. Täysiä kättä vastaan. Yritin vaan itse pitää pään kylmänä, ajatuksella älä vedä, mutta pidä rauhassa. Vaikeaa, tosi vaikeaa. Tein ravissa aika pientä (2x10m) voltti kahdeksikkoa, jotta sain vähän irroteltua tammaa edestä, mutta aika pitkälti tuloksetta.

Sitten mä vähän niinkuin heitin hanskat tiskiin asian kanssa ja hurautin laukkaan, annoin Doriksen vaan laukata maneesia ympäri, pikkuisen aina koitin päädyissä ottaa kiinni, ettei sentään menty nurin, kun tuolla maneesin pohja on vähän pehmeä, mutta kuitenkin pitävä. Kaarteita nyt ei kuitenkaan kannata ihan hirmu rallia mennä, vaikka pitoa olisikin. Tästä sainkin siltä vähän paikkoja auki ja jatkoin sitten ravissa, tehden muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia väliin. Näin tehtiin viimeksi valmennuksessakin, kun Dee yritti sielläkin pienen pätkän juosta alta. Tällä kertaa sekään ei tehnyt ihan samanlaista vaikutusta, että pidätteet olisi menneet paremmin läpi, mutta ei se nyt ihan katastrofi ollut kuitenkaan. Kun sain muutaman paremman askeleen ja pääsin olemaan kevyempi apujen kanssa, päätin taas lopettaa siihen. Ja samalla päätin myös, että vaikka mä en olekaan apuohjien suuri ystävä (paitsi sivuohjat juoksutuksessa), niin huomenna mä laitan gramaanit. Joku jumi sillä varmaan nyt on, mutta pakko se on saada läpi. Mietin kyllä, että hampaatkin vois ehkä jo vaivata. Meillä on yleensä ollut 7-9 kk raspausväli ja nyt on just se 9kk kulunut. Eläinlääkäri onkin tulossa heti tammikuun alussa. Alunperin raspaus piti olla jo pari viikkoa sitten mutta olis mennyt valmennuksen kanssa pahasti päällekkäin, joten päätettiin hiukan siirtää sitä, kun ei tuo nyt yleensä päivistä ole kiinni.

Mutta kaksi huonoa ratsastusta nyt takana, joten treenit jatkuu entistä tarkemmin. Näissä kohdissa sitä aina miettii, että mitä on tehnyt väärin. jos ei ole kriittinen itseään kohtaan, niin ei myöskään kehity ja aina tulee myös suvantovaiheita, toivotaan, ettei tää ole pitkä vaihe... :/