Pitkästä aikaa...

Blogin parissa jälleen! Niin kiire on ollut, ettei todella ole juuri ajatustakaan blogille ehtinyt uhraamaan. Tai oikeastaan olisi ehtinyt, mutta niinä hetkinä oli taas niin väsynyt, ettei kirjoittaminen juuri houkutellut. Nytkään ei mitään valtavaa kuvatulvaa, eikä oikeastaan tarinatulvaakaan ole tulossa, vaan lähinnä koitan vaan saada heräteltyä homman henkiin niin, että tästä on taas hyvä jatkaa. :)

Tämän puolentoista (vai kahden?) kuukauden kirjoitustauon aikana ollaan ehditty pitää pitää parin viikon loma (hevosella, ei itsellä). Mä olen sitä mieltä, ettei hevoset todellisuudessa tarvitse lomaa, korkeintaan henkistä, mutta tämä nyt oli hiukan olosuhteiden pakosta. Säät olivat meitä vastaan, eikä vuorokaudessa tahtoneet tunnitkaan oikein riittää. Koska perhekin vaatii elämästäni oman osansa, on ajankäyttöä toisinaan järjesteltävä siten, että Doris jää toiseksi. Dee on onnekseni kuitenkin sellainen tyyppi, ettei se juurikaan kerää pöllöenergiaa lomaillessaan, joten yhden juoksutuskerran jälkeen jo kapusin takaisin satulaan. Muutamien kevyempien päivien jälkeen jatkettiin taas suht normaalia harjoittelua.

Loma teki siinä mielessä kyllä hyvää, että hevonen alkoi liikkumaan hiukan paremmin ja ratsastettavuus on ollut pääsääntöisesti parempaa. Edelleen pientä hiottavaa on erityisesti tuntuman ja muodon kanssa. Tahtoisin että toisinaan pystyisin ratsastamaan Deen hiukan syvempään muotoon, jotta selkä pyöristyisi kunnolla ja se antaisi paremmin niskasta periksi, sekä olisi kokonaisuutena rennompi. Taivutuksilla ollaan jo parempaan tilaan päästykin, mutta kehitys loppuu tyytyväisyyteen ;) .

Lähiaikoina on käyty paljon maneesilla, kevät tulee, mutta mun makuun hiukan liian hitaasti. Meidän tallin ympäristön pelloilla saisi kyllä ratsastaa, mutta juuri nyt tuo heppa on sitä mieltä että siellä on hiukan liian hauskaa. Mulla alkaa olemaan jo sen verran ikää, etten ihan joka päivä viitsi reväytellä omia lihaksiani, jotta pysyn kyydissä ;) Nyt kun ollaan jo ilmoittauduttu kauden ekoihin kisoihin, niin on pakko kuitenkin koittaa pysyä kunnossa kaikin puolin, siis sekä ehjänä, että kunnossa :)

Tämän kisoja edeltävän viikon ohjelmassa on paljon treeniä. Virittelen Dorista vähän, jotta saan siitä mahdollisimman eteenpäinpyrkivän ja nopean reagoimaan. Mulla on "paha tapa" ratsastaa yleensä aina raipan kanssa, joten tämä viikko mennään niin, että sen käyttöä vähennetään koko ajan. Otan sen kyllä aina ratsastukseen mukaan, mutta ratsastan aina väliin pätkiä ilman, ihan normaalia työskentelyä, siirtymisiä ja taivutteluja, mutta ehdottomasti myös paljon eteenpäin, että saan sen sitten radallakin "lentämään", ilman raippaa :D . Dorishan on tosi herkkä raipalle, pelkkä kosketus saa sen välillä pukittamaan, jos sen tekee "yllättäen", mutta tietää kyllä koska mennään ilman ja alkaa sitten mielellään vähän hyytymään.

Mun siskon pitäisi lähteä mukaan kisoihin hoitamaan, joten koitan nakittaa sen myös kuvamaan mun radan. Mulla taitaa olla videoituna yksi rata koko meidän historiassa ja sekin vuodelta 2009? Olisi niin hyvä saada vähän analysoitavaa taas itsellekin...