Joulupäivän vietin sitten aamutallia lukuunottamatta kotona syöden ja rauhoittuen joulun kunniaksi perheen kanssa. Onnistuin kyllä unohtamaan huonon ratsastuksellisen päivän eilisen aikana totaalisesti. Tänään olin suunnitellut maneesireissun, on vaan niin kiva ratsastaa peilien kanssa, vaikka kenttä nyt onkin sula, niin en kyllä aio maneesireissuja unohtaa. :) Lähdettiin aamulla aikaisin Deen kanssa kaksin. Se mikä siinä hevosessa on kivaa (tänäänkin, vaikkei muuten ollut hyvä päivä), että sen kanssa voi yksinkin matkustaa, ilman harmaita hiuksia, eli on helppo lastata ja hyvä matkustamaan. No tallin pihalla olikin sitten hulinaa, siis siellä maneesin päässä. Koska oltiin mun aikaisemmalla työpaikalla, jossa Dee on jopa ollut yhtenä kesänä muutaman viikon laitumella, niin en olis uskonut, että on ihan niiin jännää, mutta tilanteethan elää. Tarhassa oli varsoja ja koirakin haukkui, todella vaarallinen tilanne. ;) No selvittiin maneesiin, mutta olihan se aika jännää menoa Deen mielestä. :P Ja tälläisen jännitysnäytelmän jälkeen menee tietenkin hetki, ennen kun pakoeläin voi rauhottua, saada sykkeen alas ja itsensä rennoksi. No tehtiin aluksi aika pitkään ihan vaan käynnissä voltteja, eteenalas ratsastaen. Käynnissä se alkoi jo tuntumaankin ihan hyvältä, mutta sitten kun siirryttiin raviin, niin taas alkoi sama alta pois juokseminen. Täysiä kättä vastaan. Yritin vaan itse pitää pään kylmänä, ajatuksella älä vedä, mutta pidä rauhassa. Vaikeaa, tosi vaikeaa. Tein ravissa aika pientä (2x10m) voltti kahdeksikkoa, jotta sain vähän irroteltua tammaa edestä, mutta aika pitkälti tuloksetta.
Sitten mä vähän niinkuin heitin hanskat tiskiin asian kanssa ja hurautin laukkaan, annoin Doriksen vaan laukata maneesia ympäri, pikkuisen aina koitin päädyissä ottaa kiinni, ettei sentään menty nurin, kun tuolla maneesin pohja on vähän pehmeä, mutta kuitenkin pitävä. Kaarteita nyt ei kuitenkaan kannata ihan hirmu rallia mennä, vaikka pitoa olisikin. Tästä sainkin siltä vähän paikkoja auki ja jatkoin sitten ravissa, tehden muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia väliin. Näin tehtiin viimeksi valmennuksessakin, kun Dee yritti sielläkin pienen pätkän juosta alta. Tällä kertaa sekään ei tehnyt ihan samanlaista vaikutusta, että pidätteet olisi menneet paremmin läpi, mutta ei se nyt ihan katastrofi ollut kuitenkaan. Kun sain muutaman paremman askeleen ja pääsin olemaan kevyempi apujen kanssa, päätin taas lopettaa siihen. Ja samalla päätin myös, että vaikka mä en olekaan apuohjien suuri ystävä (paitsi sivuohjat juoksutuksessa), niin huomenna mä laitan gramaanit. Joku jumi sillä varmaan nyt on, mutta pakko se on saada läpi. Mietin kyllä, että hampaatkin vois ehkä jo vaivata. Meillä on yleensä ollut 7-9 kk raspausväli ja nyt on just se 9kk kulunut. Eläinlääkäri onkin tulossa heti tammikuun alussa. Alunperin raspaus piti olla jo pari viikkoa sitten mutta olis mennyt valmennuksen kanssa pahasti päällekkäin, joten päätettiin hiukan siirtää sitä, kun ei tuo nyt yleensä päivistä ole kiinni.
Mutta kaksi huonoa ratsastusta nyt takana, joten treenit jatkuu entistä tarkemmin. Näissä kohdissa sitä aina miettii, että mitä on tehnyt väärin. jos ei ole kriittinen itseään kohtaan, niin ei myöskään kehity ja aina tulee myös suvantovaiheita, toivotaan, ettei tää ole pitkä vaihe... :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti